|
Tiedotteet
Olli Ylönen, Perttu Louhesto Lounais-Suomen kalastusalue Elokuu 2009 LOKALAHDEN HAAVAISTEN ALUEEN KUTUALUEKARTOITUS JA KALANPOIKASNUOTTAUS 1. Johdanto Haavaisten vesiensuojeluyhdistys ry on tehnyt ja suunnittelee tekevänsä ruoppauksia ja vesikasvien niittoja Lokalahden Haavaisten vesialueella, lähinnä Pelluodonaukolla. Koska alue on matalana ja suojaisana merenlahtena tärkeä kalojen lisääntymisalue, niin toimenpiteet halutaan kohdentaa niin ettei kalojen lisääntyminen alueella vaarannu. Tästä syystä yhdistys haki ja sai vuonna 2009 Varsinais-Suomen TE-keskukselta rahoitusta alueen kutualue- ja kalanpoikaskartoitukseen. Käytännön asiantuntijatyön teki kevään ja kesän 2009 aikana Lounais-Suomen kalastusalue. 2. Pyydykset ja menetelmät 2.1. Lisääntymisalueiden kartoitus Hauen lisääntymisalueita kartoitettiin selvittämällä hauenpoikasten esiintymistä ruovikon seassa valkolevyä ja kauhaa apuna käyttäen. Menetelmää on käyttänyt viime vuosina lähialueilla muun muassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Härmä ym. 2008). Valkolevynä toimi varren päässä oleva valkoinen ämpärin kansi, ja kauhana valkoinen muovinen löylykauha. Ruovikon seassa ja edustalla kahlaamalla etsittiin hauenpoikasia, jotka ovat muutaman viikon ajan kuoriuduttuaan ensin pääasiassa ruokoihin kiinnittyneinä, ja sen jälkeen ruovikon seasta helpohkosti tavoitettavissa. Poikasia etsittiin kaikkiaan kuudesta eri pisteestä (pisteet 1, 2, 3, 4, 5 ja 6, liite 1). Lisäksi kahdessa paikassa pohja oli ruovikon seassakin niin pehmeää, että etsiminen ei onnistunut (juutuimme kiinni). Löytyneet hauenpoikaset vapautettiin tunnistamisen jälkeen ja kirjattiin ylös. Nämä selvitykset tehtiin Pelluodonaukolla 11. ja 18.6.2009. Koska maastoon päästiin käytännön syistä melko myöhään, niin ahvenen mätinauhojen etsiminen vesikiikarilla jäi käytännössä tekemättä (ahvenen poikaset jo kuoriutuneet). Vesikiikaria ainoastaan kokeiltiin parissa paikassa. 2.2. Poikasnuottaus Alkukevään selvitysten ja karttatarkastelun perusteella päätettiin noin 10 tutkimuspistettä, joissa oli tarkoitus toteuttaa poikasnuottaus rannalta käsin. Useat pisteet olivat kuitenkin niin matalia ja/tai pehmeäpohjaisia, että nuottaus ei niillä onnistunut. Viidessä eri pisteessä (pisteet 1, 6, 7, 8 ja 9, liite 1) pystyttiin kuitenkin onnistuneesti nuottaamaan, ja niiden perusteella saatiin hyvä käsitys Haavaisten kalanpoikaslajistosta. Pisteissä 1 ja 6 toteutettiin siis sekä hauenpoikasten etsiminen että poikasnuottaus. Tutkimus tehtiin 6.7.2009. Joka tutkimuspisteellä nuotattiin yksi onnistunut veto (jotkut vedot jouduttiin uusimaan). Molemmin puolin Pörkinrauman kanavaa oli yksi nuottauspiste, ja loput kolme eri puolilla Pelluodonaukkoa (liite 1). Veden lämpötila pyynnin aikana eri pisteissä oli 18-20 celsiusastetta. Nuottauksessa käytettiin kiinteäsuista rantanuottaa. Nuotan sivuaisojen pituus oli 200 cm, pussiosan kokonaispituus 600 cm ja suuaukon koko 150 * 300 cm. Sivuaisoissa ja pussiosassa verkkohavaksen silmäkoko oli 2 mm. Pussin peräosassa silmäkoko oli 0,45 mm metrin pituudelta. Pussi päättyi kierteillä nuotassa kiinni olevaan muovipurkkiin, johon kalanpoikaset kerääntyivät. Purkin seinämässä oli pala 1 mm: n silmäkokoa olevaa metalliverkkoa, jonka kautta vesi poistui. Yhdellä pyyntipaikalla toimittiin seuraavasti. Nuotan vetoköydet kiinnitettiin ensin rantaan, jonka jälkeen nuotta vietiin soutuveneellä noin 20 metrin päähän ja laskettiin veteen kohojen varaan. Tämän jälkeen palattiin rantaan ja nuotta vedettiin käsivoimin maihin, jolloin yhden vedon pinta-alaksi tuli noin 100 m2. Näytteet säilöttiin maastossa lasipurkkeihin 70-prosenttiseen alkoholiin, ja laitettiin maissa jääkaappiin odottamaan käsittelyä. Alkoholiin lisätään tavallisesti pieni määrä 4-prosenttista formaliinia parantamaan säilyvyyttä, mutta tällä kertaa sitä ei lisätty, koska näytteet käsiteltiin melko pian pyynnin jälkeen. Koska kyseessä oli kalanpoikaslajiston kartoitus niin nuotan saaliista vapautettiin jo pyyntipaikalla suurimmat kalat. Säilötyistä kaloista mitattiin ja punnittiin vain korkeintaan 10 senttiä pitkät yksilöt. Jokaisesta näytepurkista selvitettiin ensin kalanpoikaslajisto. Apuna käytettiin muun muassa julkaisuja Koli (1994, 1998) ja Lehtonen (1996). Tämän jälkeen jokaisen lajin yksilömäärästä mitattiin ja punnittiin otos (muutama kymmenen yksilöä). Kalojen pituudet mitattiin yhden millimetrin , ja paino punnittiin gramman sadasosan tarkkuudella Turun yliopiston vaa’alla. 3. Tulokset Hauenpoikasia löydettiin kauhalla yhteensä 12 kappaletta, ja yksi havaittiin valkolevyä vasten. Lähes kaikki hauenpoikaset, 10 kappaletta, havaittiin Pörkinrauman lähellä olevasta suojaisesta pikkulahdesta (piste 1). Loput kolme kappaletta havaittiin Pelluodonaukon pohjoisrannalta (piste 2) ja Lutun saaren kupeesta (piste 3). Haavaisten poikasnuottauksissa saatiin saaliiksi kaikkiaan seitsemän kalalajia, jotka olivat kolmipiikki, kymmenpiikki, ahven, kiiski, kuore, salakka ja särki (liite 2). Kaloja mitattiin ja punnittiin yhteensä 600 kappaletta (otos). Selvästi eniten saatiin piikkikaloja, noin puolet saaliista, ja seuraavaksi eniten särkiä. Piikkikaloista osa oli tosin aikuisia yksilöitä. Ahvenenpoikasia saaliissa oli kaikkein vähiten, vain 51 kappaletta. 4. Johtopäätökset Haavaisten vesialue on lähes kokonaan potentiaalista kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoaluetta, joten suppeahkot niitot ja ruoppaukset eivät vaikuta merkittävästi kalojen poikastuotantoon. Suunnitellut ja jo toteutetut toimenpiteet saattavat jopa edesauttaa kalojen poikastuotantoa, jos niillä saadaan parannettua alueen veden vaihtuvuutta ja happitilannetta. Pelluodonaukon alueelta löytyi jonkin verran hauenpoikasia, mikä on hyvä asia. Niiden kokonaismäärä ei ollut kovin suuri, mutta kauhontamenetelmä on sen verran työläs että suurten yksilömäärien löytäminen parin päivän aikana on epätodennäköistä. Lisäksi alueella, jossa lisääntymisalueeksi soveltuvaa ruovikkoa on joka puolella ei hauenpoikasia välttämättä ole yhtä tiheässä kuin alueella, jossa ruovikkoa on vain vähän. Poikasnuottauksessa saatiin saaliiksi yhteensä seitsemän eri kalalajia. Se on lähes samaa luokkaa kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen poikasnuottauksissa lähialueilla (Härmä ym. 2008). On kuitenkin todettava, että taloudellisesti arvokkaampien kalojen kuten siian tai kuhan poikasia ei poikasnuottauksessa löydetty. Vertailun vuoksi Turun Ruissalon Krottilanlahden poikasnuottauksessa vuonna 2006 tavattiin 11 eri lajia, joukossa muun muassa kuha, hietatokko, lahna ja pasuri. Alue on tosin paljon pienempi ja enemmän meriveden vaikutuspiirissä kuin Haavaisten alue. Lahdessa käy myös jatkuva virtaus ohiajavan laivaliikenteen vaikutuksesta. Piikkikalojen runsas määrä ja ahvenen poikasten vähäinen määrä Haavaisten poikasnuottauksessa on pieni yllätys, koska vuoden 2007 koekalastuksessa ahvenia oli noin puolet saaliista. Piikkikalat eivät kuitenkaan jää koeverkkoihin kovin tehokkaasti, vaikka joitakin kymmenpiikkejä verkoista saatiinkin. Lisäksi verkkoja oli Pelluodonaukon lisäksi myös avoimemmalla Ruskiavuorenaukolla, mutta poikastutkimukset tehtiin ainoastaan Pelluodonaukolla. Sattumalla voi myös olla oma osansa poikasnuottauksen lajisuhteisiin, vaikka nuottaa vedettiin erilaisissa paikoissa. Osa poikasnuottauksen piikkikaloista oli aikuisia yksilöitä, mutta saman vuoden poikasia saatiin kuitenkin runsaasti. Saattaa olla, että rehevä ja pehmeäpohjainen Pelluodonaukon alue soveltuu nykyisessä tilassa paremmin piikkikalojen kuin ahventen poikastuotantoon. Piikkikalat rakentavat pesän jota koiras tuulettaa riittävän hapensaannin turvaamiseksi, kun taas ahvenet laskevat mätinauhansa vesikasvien varaan. Kiparinniemen ja Lutun saaren välissä voidaan mielestäni tehdä vapaasti suunniteltuja toimenpiteitä. Alue jolta hauenpoikasia löytyi ei ole toimenpiteiden välittömässä vaikutuspiirissä, ellei Lutun saaren ja Petekarin väliin aukaista kokonaan uutta aukkoa. Suojaisia alueen ”sisälahtia”, joiden käsittelyä on hyvä välttää, on ainakin lahden eteläpuolella heti Pörkinrauman vieressä Ruotsinluodon ja Vähä-Ruotsinluodon välissä, Ravatniemenpuhti ja Nautholminaukon perukka. Näille alueille ei tosin ole suunniteltukaan toimenpiteitä. Lähteet Härmä, M., Auvinen, H. ja Hudd, R. 2008. Kunnostettujen mataloituneiden merenlahtien kalanpoikasyhteisöt. Riista- ja kalatalousselvityksiä 16/2008. Koli, L. 1994. Retkeilijän kalaopas. Kustannusosakeyhtiö Otava. Koli, L. 1998. Suomen kalat. WSOY. Lehtonen, H. 1996. Suomessa tavattujen kalojen lajinmääritysopas. Helsingin yliopisto, Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. ---------------------------------------------------------------- Vesinäytetulokset vuosina 2007 (heinäkuu) ja 2013 (kesäkuu) Näytepisteet: Pelluodonaukko ja Ruskiavuorenaukko Näyte 2007 Kokonaisfosfori(μg/l) 27-39 Rehevä Happikyllästys (%) 71-86 Hyvä Sameus (FNU) 3,1-5,8 Lievästi sameaa Kokonaistyppi (μg/l) 590-920 Lämpökestoiset kolimuot. bakteerit 44 °C (eli hygieeninen tila) 1 (elokuu) Erinomainen Näyte 2013 Kokonaisfosfori(μg/l) 36-41 Rehevä Happikyllästys (%) 88-103 Hyvä Sameus (FNU) 1,9-2,1 Lievästi sameaa Kokonaistyppi (μg/l) 620-640 Lämpökestoiset kolimuot. bakteerit 44 °C (eli hygieeninen tila) 6-14 Hyvä-erinomainen
Linkkejä: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=23468&lan=FI |
Copyright © Haavaisten vesiensuojeluyhdistys ry